Punakoneen uutistoimitus otti raportoinnin ohella rennosti koko syyskauden ja uutisjuttuja ei luettavaksi asti avausturnauksen jälkeen syntynyt. Se kuitenkin ilmeisesti kannatti, sillä pelillinen menestys oli jokaisella rintamalla hyvää ja pääosin kiitettävällä tasolla.
Punakone 1 vakiinnutti paikkansa 4.divisioonalohkonsa kärkijoukossa. Sijoitus kolmantena ei kuitenkaan oikeuta viime kautta kummempaan eli parantaa pitää hieman, jos ja kun nousukahinat kiinnostavat. Kaikki on kuitenkin nyt, kun 8 ottelua on runkosarjaa jäljellä, omissa käsissä eli loput ottelut voittamalla sijoitus on vähintäänkin toinen ja lähes varmasti ensimmäinen. Päävastustajiksi on tässä vaiheessa erottautuneet viime kaudelta samasta roolista tuttu B ja hieman yllättäen sarjanousija DTT eli Downtown Tigers. DTT on kuitenkin vahvistunut kauden edetessä ja seuran toiminnasta henkii muutenkin vahva panostus kuluvaan kauteen. Enää Tiikerit ei pääse altavastaajina yllättämään. B on puolestaan vahva paketti laadukkaita yksilöitä ja sen menestys oli jo kauden alla odotettavissa.
Punakone 1 kärsi syyskaudella kaksi kirvelevää maalin tappiota. Voittoa Punakoneesta pääsivät juhlimaan FiBa ja B. Molemmissa peleissä Punakoneelta puuttui mahdollisuus peluuttaa kolmea ketjua, mikä on lopuissa peleissä osoittautunut joukkueen selkeäksi vahvuudeksi. Vuoden alkajaisiksi edessä onkin loppiaisena revanssikohtaaminen, kun FiBa asettuu vastapuolelle. Ainakin kirjoitushetkellä Punakone saanee täydet kolme ketjua kamppailuun.
Loukkaantumisilta ei ole tälläkään kaudella vältytty. Monivuotinen kapteeni Ari-Pekka Oksavuori on ollut sivussa kentiltä koko kauden sitkeän polvivamman takia. Erinäisiä lihasvammoja ovat parannelleet useammatkin pelaajat, joista merkittävimpänä mainittakoon Jussi Kososen alkukautta haitannut reisivamma. Ville Kinanen on joutunut kuntouttamaan selkäänsä. Myös flunssa on kaatanut väkeä säännöllisesti. Oksavuorta lukuunottamatta loukkaantumishuolet alkavat onneksi ja toivottavasti olla takanapäin.
Ketjukoostumuksissa ja tehoissa on ylletty tasaisuuteen. Ykkös- ja kakkosketjut on saatu koottua lähes pysyvään muotoon ja yhteispelin koheneminen tästä johtuen on ollut selvästi havaittavissa. Henki on ollut joukkueen sisällä hyvä, eikä kolmosketjun tai vilttimiesten sitoutumisessa ole ollut huomauttamista.
Yksilöistä positiivisin yllätys on ollut Antti Ruokosen tehokkuus (8+5) ja kohentunut hermokontrolli, vaikka jäähypörssin sisäinen piikkipaikka onkin hallussa (22min). Andy pelaa aina suurella tunteella ja joskus läikkyy väkisinkin yli.
Harri Savolainen on ollut tasaisen tehokas ja vauhti vaikuttaa vaan parantuvan. Harri otti toisen kierroksen aluksi taas sisäisen pistepörssin kärkipaikan haltuunsa (8+6).
Jussi Kosonen alkaa myös vertyä vaikean alkukauden jälkeen (7+4).
Kolmas ykkösketjun mies Marko Martansaari johtaa syöttötilastoa (3+7) ja pelaa myös totutuin tasaista kautta.
Ruokosen laiturit kakkosessa ovat tukeneet sentteriään hyvin. Rauli Korven kausi on ollut edellistä paljon tasaisempi (7+3). Hoang Vu on ehtinyt vain viiteen peliin, mutta tehoissa ei ole valittamista (4+4).
Hyökkääjät ovat siis ottaneet kärkisijat sisäisessä pistepörssissä toisin kuin viime kaudella, mutta niinhän sen pitääkin olla. Puolustus ei kuitenkaan ole ollut tehoton, sillä Jaakko Loikkanen on koonnut 3+5 tehot ja kapteeni Juha Leikko myös kunnioitettavat 4+2 pistettä. Eetu Oittinen pelaa myös tehokkainta kauttaan aikoihin (1+5).
Janne Kangas, Hans Still ja Jari Peltoniemi ovat kukin tuoneet vahvan panoksen joukkueen peliin ja kaikki ovat sanneet kasaan neljä tehopistettäkin.
Ville Kinanen tekee läpimurtoaan miesten peleihin ja tehot paranevat selkävaivojen helpotettua vielä nykyisestä (2+1).
Parempaa uutta vuotta toivoisi sen sijaan työelämähaasteiden rasittamalle Antti Paitulalle (0+1) ja vain kolmeen peliin ehtineelle salibandykiireiden vaivaamalle Jaakko Inhalle (1+1).
Puolustajista kiikaritehoilla (0+0) on vielä Petri Niinikorpi, joka peliesitystensä puolesta saa kuitenkin kaudesta arvosanan hyvä. Santtu Putkosella on vielä maalitili avaamatta (0+1), mutta puolustaminen on sujunut pääosin onnistuneesti.
Kaikki kenttäpelaajat on mainittu, kun toivotaan Ari-Pekka Oksavuorelle pikaista paranemista ja pelejä tilille vielä tällä kaudella.
Maalivahdit ovat kantaneet joukkuetta hyvin. Risto Prepula on ollut mainio päästettyjen maalien keskiarvossa (2,3 maalia/ottelu) ei juuri parantamisen varaa ole. Ristoa on tukenut hyvin Hans-Erik Hilden, joka ei ole maalissa ollessaan jutunut tappiota maistamaan, vaikka maaleja taakseen on keskimäärin Ristoa enemmän laskenutkin (4,66). Prepula saanee loppukaudeksi uuden kakkosmiehen, sillä Hans on suuntaamassa Australiaan loppukaudeksi. Uuden maalivahdin nimi julkistetaan tammikuun aikana.
Punakone suuntaa siis luottavaisena kohti uusia kamppailuja ja toivottaa sinutkin tervetulleeksi seuraamaan ottelujaan – nähtävää ja hienoja suorituksia riittää jokaisessa ottelussa.
