Jätin sinut vaatehuoneen nurkkaan kaksi ja puoli kuukautta sitten ja lähdin pois. Ensimmäisten viikkojen ajan uudet paikat ja tuttavuudet pitivät mielen kiireisenä, ja totta puhuen en juuri ajatellut sinua. Nyt ajattelen sinua joka päivä.
Kaipaan sinua, vaikka olet helvetin jäykkä ja kylmä. Kaipaan sinua, vaikka haiset pahalta ja vaikka alapääsi on melkein puhki hinkattu.
Mietin sinua erityisesti iltaisin nukkumaan käydessäni. Kunpa saisin edes ihan pienen hetken sinun kanssasi. Emme me tarvitsisi edes palloa, olisimme vain me kaksi, hiljaa sängyllä, ihan niin kuin ennen.
Olen jopa kierrellyt urheiluliikkeitä etsien jotakuta tilallesi, mutta ei tässä paskamaassa kukaan ole kuullutkaan floorballista tai unihockeysta. Täällä Adidaksen Stabilejakin myydään käsipallokenkinä.
En tiedä, mistä saksalaiset säbäilijät hankkivat työkalunsa. Varmaan postimyynnillä Pohjoismaista.
Olisihan se toisaalta aika väärin ottaa joku Gertrude sinun tilallesi. Paremman puutteessa hinkkaan ja haistelen tennismailojen grippejä.
Kerran tein yhdelle tennismailalle ”juget”, mutta vartija ei heittänyt minua ulos, vaan pyysi treffeille. Tämä on ihan helvetin pervo maa.
Toivon, että voit hyvin siellä vaatehuoneessa. Välillä pohdin, millaiseen asentoon sinut jätin. Toivottavasti levollisesti makuullesi, kämmenpuoli ylöspäin.
Enää kaksi ja puoli kuukautta. Sitten tulen hakemaan sinut, ja me menemme taas yhdessä nöyryyttämään Rikeä ja Pikeä.
-jlo
