Simon poninhäntä Marko oli aitiopaikalla, kun David Beckham palloili Real Madridissa ja kun Joe Bidenista tuli Yhdysvaltain varapresidentti. Siinä ohessa tuli tehtyä myös muutama elokuva.

Huhtikuun 17. päivän iltana vuonna 2006 Tuuloksen Nesteen nurkassa oli hetken ajan maailman merkittävin huoltoasemapöytä. Sen päällä näet makasi mestarivalmentaja Simon vastikään irtileikattu poninhäntä.

Poninhäntä Marko loikoi sämpylämuovien ja räkäpapereiden seassa aluksi täysin sokissa. Pian järkytyksen tilalle nousi voimaton raivo.

”Totta kai olin aluksi äärimmäisen katkera. Olin antanut Simolle kaiken, ja palkkioksi minut viskattiin menemään kuin mikäkin kaksihaarainen”, Marko tuhahtaa nyt, neljä ja puoli vuotta myöhemmin. ”Toisaalta ilman tuota tapahtumaa olisin monta kokemusta köyhempi.”

Spiral-hallin kahviossa vastapäätäni istuva hiustuppo on toden totta kokenut viime vuosien aikana enemmän kuin moni ihminen kokee koko elinaikanaan. Tuuloksen Nesteeltä alkoi Marko-ponnarin uusi, glamoröösi elämä, kiitos David Beckhamin parturin.

”No joo, kävihän minulla siinä hillitön säkä. Beckhamin henkilökohtainen parturi oli ollut viettämässä Suomen-lomaansa Tuuloksessa ja poikkesi paluumatkalla Nesteelle vessaan. Parturi huomasi minut pöydässä, ja loppu on sitten jalkapallokampausten historiaa”, Marko kertaa.

Beckhamin vaimo pakotti miehensä vaihtamaan tyyliä jo kahden ottelun jälkeen, ja Marko oli taas joutua heitteille. Onneksi parilla has been -pelaajalla oli akuutti hiuslisäkkeen tarve hyväntekeväisyysotteluihin. Tuohon aikaan Marko koki elämänsä ensimmäisen värjäyksen.

”Ei se sattunut”.

Uusi väri ampui Markon uran aivan uusiin sfääreihin. Ison veden takaa Amerikan Yhdysvalloista yllättävä puhelu.

”It doesn’t work if the bad guys kill his mother’s uncle’s friend’s neighbor’s pet dog. You’ve got to make the stakes high”, matala ääni mumisi puhelimeen.

Taas vietiin pientä ponnaria, tällä kertaa elokuviin. Eräs vanha kehäkettu tarvitsi uuden niskatalismaanin.

”Siis tuo Seagal-case oli aivan älyttömän hieno. Upea ihminen ja näyttelijänä paljon monipuolisempi kuin luullaan. Ärsyttää, kun ihmiset pitävät Steveniä vain aivottomana seksisymbolina”, Marko lataa.

Marko yltyy kertomaan yksityiskohtaisia tarinoita villeistä vuosistaan Seagalin seurassa, mutta vannottaa, ettei tarinoita julkaista.

”Sanotaanko vaikka näin, että kyllä siinä tuli aika montaa tyynyliinaa nuohottua”, Marko hymähtää ja vinkkaa veijarimaisesti silmää. ”Jos ymmärrät mitä tarkoitan.”

Seagal-seikkailujen jälkeen Marko imaistiin politiikkaan. Obaman kakkosmiehenä sittemmin tunnetuksi tullut Joseph ”Joe” Biden tarvitsi vaalikampanjaansa nuorekkuutta ja palkkasi Markon mukaansa mainoskuvauksiin.

Kuvaussession tuloksia demokraatit ovat ymmärrettävistä syistä pyrkineet parhaansa mukaan piilottelemaan.

”En minäkään niistä kuvista kauhean ylpeä ole, mutta sainpahan oman värini takaisin”, Marko toteaa.

Markoa voi hyvällä syyllä verrata Ronald Reaganiin ja Arnold Schwarzeneggeriin, sillä hekin ovat onnistuneet nousemaan huipulle sekä politiikassa että Hollywoodissa.

Marko pitää elokuvauransa huippuna soolorooliaan kahdessa Charlien Enkelit -elokuvassa, joissa hän näytteli Creepy Thinman -hahmon fetissin kohdetta.

Uransa huipulla Markolle kuitenkin kävi kuten niin monelle multimenestyjälle: elämästä katosi suunta.

”Se oli aina sitä yhtä ja samaa. Raha, naiset ja hauskanpito alkoivat kyllästyttää. Punakone tuntui hyvältä vaihtoehdolta, sillä täällä ei ole mitään noista kolmesta.”

Markon mukaan oli lopulta melko helppoa antaa Simolle anteeksi ja palata vanhoihin kuvioihin. Viime kuukaudet Marko on viettänyt Simon verkkarintaskussa, mutta paluu paraatipaikalle siintää mielessä.

”Lähdemme Simon kanssa heti kauden jälkeen hiustenistutusreissulle Tukholmaan. Toivottavasti PK:n jätkät eivät kykene lunastamaan Simon tukka pois -lupausta kahdessa viimeisessä pelissä. Näyttäisin nimittäin aika helvetin härskiltä muuten kaljussa päässä.”